Länsi-Viikinmäki, Helsinki

Länsi-Viikinmäen asunnot ja kalliopysäköinti ovat merkittävä osa Länsi-Viikinmäen asuntoalueen sisääntulonäkymää. ´Kivinen kukkulakaupunki´ on Viikinmäen kallioiseen maastoon rakentuvan uuden asuntoalueen kaupunkikuvallinen idea.

Oli luonnollista ehdottaa paikalta louhittavan kiven uudelleen käyttöä alueen sisääntulonäkymää reunustavan kolmikerroksisen paikoituslaitoksen julkisivujen osana. Ajatus tuntui helpolta ja itsestään selvältä, kun tontilta louhittaisiin kalliota tonneittain. Ajatuksen toteuttaminen ei kuitenkaan ollut näin yksinkertaista: Kun louhinta ja paikoituslaitoksen rakentaminen olivat erillisiä urakoita, uhkasi tontilta saatava louhe karata muihin tarkoituksiin ennen kuin siitä saataisiin varatuksi riittävä määrä palautettavaksi tontille paikoituslaitoksen julkisivuihin. Jopa sopivan varastointipaikan löytäminen tuntui välillä ylivoimaiselta, ja tarvittiin hieman ponnisteluja, jottei jouduttu tilanteeseen, jossa tontin alkuperäinen kiviaines olisi päätynyt sepeliksi katujen pohjiin ja julkisivun kivet tuotu kilpailutuksen jälkeen Kiinasta.

Pysäköintilaitos on 3-tasoinen, ajo jokaisella tasolle suoraan Pähkinäsaarenkadulta. Lisäksi on kattamaton kattotaso, jossa 23 autopaikkaa ja viherkatto. Pysäköintilaitos on louhittu kallioon. Rakenteena on kantava pilari-palkkijärjestelmä. Rakennus jää kahdelta sivultaan pääosin maan alle. Näkyviin jäävän Pähkinäsaarenkadun julkisivun pengerryksessä käytetään katteena paikalta louhittua kiveä.

Luiskattujen kivipenkereiden tekotapaa selvitettiin suunnitteluvaiheessa mm. vanhojen linnoitusten muureja kunnostaneilta ammattilaisilta. Kivipenkereiden maksimikaltevuus ja ahdas tontti sanelivat betonin ja kiven suhteen julkisivuissa. Urakoitsijalla oli betonirakentamisen taito, luonnonkivipenkereiden teko oli heille uutta. Paikalta louhittu kivi oli kuitenkin materiaalina niin innostava, että tahtoa ja taitoa löytyi hyvän lopputuloksen etsimiseen mallien kautta.

Kivipengerryksen lävistäviin teräsputkiin on sijoitettu julkisivuvalaistus. Putket oli alun perin tarkoitettu ilmanottoon, mutta siihen niitä ei toteutuksen täsmennyttyä tarvittukaan. Jos tämä tieto olisi ollut arkkitehdilla ajoissa, olisivat putket jääneet reilusti pienemmiksi.

Paikalta louhitun kiven käyttö on ekologisesti järkevää. Miksi kuljettaa painavaa kiveä pois tontilta, jos sitä voidaan siellä käyttää, vieläpä näkyvällä ja rakennuksen arvoa lisäävällä tavalla.

Paikalta otetussa ja ilman työstöä rakennuksen osaksi asetellussa kivessä on alkuperäisyyttä ja voimaa. Paikallinen ”raakakivi” on enemmän kuin julkisivumateriaali: se muistuttaa perinteisestä rakentamistavasta ja luonnollisesta paikan haltuunotosta. Paikallinen kivi arkkitehtuurin aineksena on vailla globaalien teollisuustuotteiden kodittomuuden rasitetta, se on juurillaan ja ainutlaatuisena vain tässä rakennuksessa ja tässä paikassa.

Tontilta on myös jalankulkuyhteys kallioiselle naapuritontille sillan kautta. Silta kulkee Ristiretkeläisenkadun yli, lähtötaso porrashuoneesta tasolla +27,50. Silta on liimapuurakenteinen, umpikaiteinen ja kattamaton. Silta liittyy hissi- ja porrastorniin, joka on kuparinruskeaksi kuultokäsiteltyä betonia.

Valmistunut: 2010
Sijainti: Länsi-Viikinmäki, Helsinki
Kuvat: Jussi Tiainen 2, 5, 6, 9
Työryhmä: Kirsti Sivén, Ralf Åkerblom, Kaisa Savolainen, Annika Väisänen, Erik Huhtamies, Päivä Anttila, Saku Kuittinen, Tuula Nurmi

[reference_accordion]

Verkkosivumme käyttää evästeitä saadaksesi parhaan käyttökokemuksen. Jatkaessasi sivuston käyttöä hyväksyt evästeet. Lue lisää