Ympäristön tulee olla sillä tavoin pehmeää ja mukautuvaa, että se antaa mahdollisuuden monenlaiseen elämiseen -ihmisten, tilan, ajan aistimiseen ja kohtaamiseen – mutta ei pakota mihinkään, jos asuja haluaa vain olla. Tällaisessa ympäristössä arkkitehtuurin kielen tulee olla hiljaista ja selkeää, liian voimakkaat ja päällekäyvät keinot tekevät ympäristöstä jokapäiväiselle käyttäjälleen vieraan ja liian julkisen tuntuisen.
Juvakoti perustuu Juvan kunnan järjestämän kutsukilpailun voittaneeseen ehdotukseen ”Jukarainen” vuodelta 1988.
Rakennus on sijoitettu pohjois-eteläsuuntaisesti Rantatien varteen siten, että vanhainkodin asuntoyksiköiden yhteistiloista ja -talon sisäraitin päätteenä avautuu näkymä Jukajärvelle. Palvelukeskuksen päätilat ryhmittyvät tontin kauneimman säilytettävän puuryhmän äärelle. Palveluasunnot muodostavat päiväkeskukselle saattelevan pientalokadun, joka liittyy mittakaavallisesti viereisiin, tontilla ennestään oleviin rakennuksiin.
Vanhainkoti-palvelukeskus on tilaohjelmana tavoitteiltaan vastakohtainen ja ristiriitainen: toisaalla asumisen rauha ja yksityisyys, toisaalla palvelukeskuksen pirteä ja virikkeinen julkinen tila. Lisäksi tilaohjelmaan kuului vanhainkodin asuntoyksiköiden lisäksi myös kooltaan isompia palveluasuntoja, jotka tuli liittää sisäyhteydellä palvelukeskukseen. Luonteva ratkaisu tuntui löytyvän kaavoituksen keinoin, jäsentelemällä rakennus kylän tapaan asunto- ja keskustakortteleihin ja antamalla erilaisille kortteleille myös toisistaan poikkeava ulkoinen ilme.
Vanhainkodin asuntoyksikkö on pitkällisen pohdiskelun ja tuotekehittelyn tulos. Lähtökohtana on vaatimus, että asumisen vanhainkodissa tulee sisältää kaikki tavallisen hyvän asumisen elementit ja lisäksi vielä hoitotoimenpiteet mahdollisimman pehmeänä ja huomaamattomana. Yhteys luontoon ja sitä kautta ajan kiertoon on hyvin tärkeä: sekä omasta huoneesta että yhteisistä oleskelutiloista tulee voida nähdä säiden ja vuodenaikojen vaihtelut silloinkin, kun ulos ei kykene enää itse lähtemään. Parhainkaan keinotekoinen sisätalvipuutarha ei korvaa elämystä luonnon rytmin mukaan muotoaan muuttavasta puunoksasta.
Vanhainkodin huoneet ovat pienestä koostaan huolimatta omaan pihaan liittyviä itsenäisiä pienasuntoja: asuntoyksikkö koostuu seitsemästä asunnosta, joista jokaisella on omasta eteistilastaan käynti sekä ulos että asuntoyksikön yhteistiloihin. Oma ulko-ovi ja kuisti ovat tärkeitä sekä itsellisen identiteetin ja ulko-oleskelun että omaisten ja ystävien vierailujen ja hoitoon osallistumismahdollisuuksien kannalta. Asuinhuoneessa on aina avara kulmaikkuna ja siihen liittyvä tukeva puinen ikkunapenkki, joka toimii pienessä huoneessa tarvittaessa paitsi kukkien ja valokuvien säilytyspaikkana myös tv- tai kirjoituspöytänä.
Asunnot ryhmittyvät keskeisen olohuone-keittiö-tilan ympärille, olohuone jatkuu näköalaikkunan kautta ulos järvimaiseman suuntaan. Asuntoyksiköt liittyvät rannan ulkoilupolkuihin lasikuisteillaan. Asuntoyksiköt ovat yksityistiloja, jotka on suojeltu julkisen puolen liikenteeltä.
Palvelukeskuksen tulee olla kylän keskusta, se on kauppa ja kirkko, mutta se ei saa näyttää kumpaiseltakaan. Sen tulee olla helppokäyttöinen ja selkeä eikä se saa olla pelottavan juhlava. Juvalla palvelukeskus ei ollut tilaohjelmaltaan kovin suuri ja monimutkainen ja kun maisema ja ulkotila ovat sisätiloissa läsnä, ei talon selkärankana kulkevasta sisäraitista tarvinnut tehdä tuhlailevan väljää ja muodoiltaan pursuilevaa.
Juvakoti on julkaistu Puu-lehdessä 3/1995. Juvakoti on pysynyt relevanttina vuosien ajan. Vielä vuonna 2008 Juvakoti valittiin mukaan saksalaiseen Euroopan parhaita muistihäiriöisten vanhusten ryhmäkoteja esittelevään julkaisuun Saksassa ja Kirsti Sivén esitteli toteutuksen Stuttgartissa pidetyssä konferenssissa.
Valmistunut: 1991
Sijainti: Juva
Kuvat: Liisa Noponen 1-5
Työryhmä: Kirsti Siven, Asko Takala, Pertti Noponen, Jaime Rodriques Neto, Arto Liewendahl, Liisa Neiramo, Jarmo Luoto, Hanna Pietarila, Hanna Terho, Virpi Hirvonen